Nyt tulee siis tää mun lupaama Ruka postaus.
Lauantai aamuna lähdettiin siis koko perheen kanssa ajelemaan kohti Rukaa.
Matka meni ihmeen nopeasti, vaikka rukalle menee kuitenkin sellaset neljä ja puoli tuntia ajaa.
En nukkunut autossa, mutta luin Varesta ja olin puhelimella melkeen koko automatkan ajan.
Matkalla mä kuulin ekaa kertaa ihan sairaan hauskan biisin joka on jäänyt soimaan päähän,
Sitten me saavuttiin Rukalle joskus kahen kolmen välillä.
Näkymät oli tietenki ihan erilaiset kuin Kokkolassa, me yövyttiin Ruka villagessa,
joka oli ruka kylässä, ja meidän hotellillta oli jotain satametriä rinteeseen. Ruka kylästä
näkymät rinteeseen ovat suunnilleen tuollaiset kuin alemmassa kuvassa näkyy. Tässä näkyviä rinteitä sanottiin
eturinteiksi, ja tuon suuren maston taakse meneviä Maston rinteiksi, maston rinteiltä pääsee
myös kätevästi Vuosselin ja Saaruan rinteisiin.
Laskettelin itse suksilla, mutta kokeilin heti lauantaina lautaa kymmenen metrin pituisessa lasten harjoittelu mäessä. Siitä ei tullut yhtään mitään.
Kaaduin tavattoman monta kertaa, luovutin ja vaihdoin takaisin turvallisiin suksiin.
Söimme lauantai iltana Colorado nimisessä ravintolassa, se oli ihan meidän hotellin
vieressä. Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää ja täyttävää.
Sitten sunnuntaihin, se oli ensimmäinen ihan kunnon päivä rinteessä, ja allani olivat
siis sukset. Laskettelimme sinäpäivänä oikeastaan enimmäkseen Maston ja Vuosselin rinteitä.
Onneksemme pääsimme koko päivän istumahisseillä edestakaisin, ja Vuosselin
express, eli siis se paras ja nopein hissi, kuljetti meitä ees taas. Niin ja en muuten kaatunut kertaakaan.:) Mutta, jumituin juurit tuohon Vuosselin expressiin puolekstunniks 20m poistumispaikasta, jonkun
ventovieraan lumilautailija pojan ja veljen kanssa. Kaiken lisäksi kukaan, ei sanonut koko puolentunnin istumisen aikana yhtään mitään, ja siellä yläilmoissa oli pirullisen kylmä.
Tämän jälkeen Vuosselin express oli suljettu teknisen vian takia.
Illalla olin rättiväsynyt, mutta raahauduin silti alakerran pitseeriaan syömään. Sitten melkein suoraan nukkumaan.
Maanantaina heräsin onnellisena siihen, että ei tarvinut mennä kouluun, niin ja nauroin tietenkin kaikille niille joita opinahjo kutsui. Sitä onnea.:D
Reippaana mäkeen!:D
Söin aamupalaa ja siitä lähes suoraan kuntosalille veljen kans.
Kuntosalin jälkeen rinne kutsui , ja koska Vuosselin express oli suljettu jouduimme kulkemaan ankkuri hisseillä. Voi peeeeeee..... Se oli ensimmäinen ajatukseni kun tajusin asian. Oon aina vihannut ankkurihissejä ihan pienestä asti koska en vieläkään osaa lähteä niistä sillain ihan oikeaoppisesti pois.:D Jäin niihin kiinni. Siinä sitten mentiin siskon kanssa ankkuri hissillä ja poistumis paikka lähestyi, sehän on aina sellainen kumpare.
Samaan aikaan kehuin siskolleni kuinka en ollut kaatunut rinteessä kertaakaan. Noh, poistumispaikka on sellainen kumpare, ja tulimme sinnä ylämäkeä. Minä sitten päätin lähteä siitä hissistä ennen poistumispaikkaa ja läsähdin lumihankeen ja meinasin lähteä kierimään kaikkien hissillä ylös tulevien päälle. Sain kuitenkin pidettyä itseni ylhäällä ja sen jälkeen vaan eteenpäin, sai sisko hyvät naurut. Ja nyt myönnän että sanonta älä nuolaise ennenkuin tipahtaa on täysin totta.!:D
Tuo oli viimeinen päivämme rinteissä ja laskettelimme Saaruan ja Vuosselin riteissä. Tiistaina lähdettiin ajamaan kohti kotia.
Vaikka en saanutkaan hyviä kokemuksia hiihto hisseistä, oli matka silti ikimuistoinen.
- Jasmina